Näin presidentinvaalien äänestyspäivänä päätin miettiä hieman lupauksia. Suomalaiset ovat tottuneet pitämään itseään luotettavina. Se mitä luvataan, se pidetään. Tammikuu ei ole ehtinyt vielä loppuun, joten nyt on hyvä hetki tarkistaa, mitä omille uuden vuoden lupauksille kuuluu. Olen jo monta vuotta tehnyt uutena vuotena sellaisen lupauksen, että en lupaa mitään. Se on kertonut lähinnä omien voimavarojen vähyydestä ja luottamuspulasta omaan jaksamiseen. Toisaalta lupaukseen on sisältynyt orastava ajatus siitä, että olen riittävän hyvä sellaisena kuin olen. Vaalien ensimäisen kierroksen alla kärkipaikkaa pitävä presidenttiehdokas Sauli Niinistö on todennut Ajankohtainen Ykkönen 8.12.2009 YLE Radio 1 -lähteen mukaan seuraavaa:
"Suomi on toisen maailmansodan jälkeen menestynein maa maailmassa. Ja se on tehty ihan tällaisella luontaisella, luonnonmenetelmä-brändillä . Olemalla vaan sellaisia kuin ollaan."
Minusta tämä on hyvä ajatus. Kannustankin olemaan tekemättä lupauksia, jos voimat eivät riitä niiden pitämiseen. Saattaahan olla niinkin, että olemme jo riittävän hyviä. Tänä vuonna kuitenkin lupasin muutamia pieniä asioita, joiden toteuttaminen voisi tehdä omasta ja ehkä läheisteni elämästä piirun verran parempaa. Seuraavassa pätkässä kerron, mitä lupasin, ja täydennän vastaustani kannustavalla sisäisellä puheella, joka toivon mukaan auttaa minua pysymään lupauksessani. Politiikasta paistinpannuun:
Lupasi vuoden 2012 alussa
1. Pestä paistinpannut välittömästi käytön (=ruokailun) jälkeen. Näin siksi, että altaassa lilluvat paistinpannut ovat ällöttäviä ja niiden näkeminen myöhemmin on minulle kynnyskysymys tiskipöydän siivouksen aloittamisessa. Ne eivät varsinaisesti vanhetessaan kutsu ketään tiskaamaan, siksi ne on hoideltava heti pois tiskipöydältä. Pinnoitetut pannut pestään ilman saippuaa, joten ne tiskataan joka tapauksessa erillään muusta tiskistä. Harmistun nähdessäni huonosti pestyn pannun. Pannun kahva ja pohja tarvitsevat saippuakäsittelyä. Yhden pannun tiskamainen on niin pieni vaiva, että sen voi tehdä heti. Tehdyn työn tuoman mielihyvän saavuttaa todella nopeasti.
2. Juoda maitoa puoli litraa päivässä. Tämä on ravitsemusterapeutin minulle sopivaksi arvioima määrä tolkuttoman maitotankkauksen sijaan. Olen tainnut periä mieltymyksen maitotuotteisiin mummoltani, jonka mielestä paras unilääke on lasi maitoa banaanin kanssa nautittuna. Olen hyvin tarkka maidon tarjoilusta: sen on oltava jääkaappikylmää, tuoretta ja lasin pitää olla puhdas ja kaunis katsella. Aino Aallon suunnittelema lasi olisi ehdottomasti paras vaihtoehto, mutta tästä yksityiskohdasta tingin muita useammin. ;) Nautin maitoa irtokakien kanssa, ruisleivän seurana, korvapuustin kanssa (silloin kerran vuodessa kun niitä syön), perunamuussin ja uunimakkaran kanssa, grilliruuan kanssa... Huokaus, yritän totta puhuen pysyä siinä ruisleivässä. Ja kahdessa 2,5 dl maitolasillisessa päivässä. Kahvimaitoja en laske tähän määrään, vaikka pitäisi. Rasvattomasta maidosta en luovu, mutta kohtuudessa yritän pysyä. Ei kun aion pysyä! Ja palaan kohtuuteen, jos retkahdan.
3. Syödä vähintään yhden, mieluummin kaksi hedelmää joka päivä. Tämä on minun ja tyttäreni yhteinen lupaus. Ennen en voinut olla juomatta tuoremehuja, mutta päätin luopua nistä niiden sokerisuuden vuoksi. Hedelmä on parempi vaihtoehto, koska... hmm....niistä saa samalla kuituja ja annoskoko on parempi kuin litran mehutölkissä. Ei tule vedettyä övereitä. Olisi todella houkuttelevaa kuitata aamupala kahvilla ja voileivällä tai muroilla tai puurolla, ja jatkaa välipalaa samalla linjalla. Siihen tarvittiin muutos. Syömällä hedelmän aluksi vien vatsastani tilaa leivän syönniltä. Opetin tyttärelle joskus aiemmin mantran "jos et mitään muuta syötävää keski, syö omena tai porkkana" ja nyt aamulla unenpöpperössä, kun mieitn, mitä laitan pöytään, hoen mantraa "aloita hedelmällä". Ja kun laitan tyttärelle, laitan samalla itselleni.
Kohtuullista tammikuun loppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti