Kesäkuussa paikallisen ruokakaupan heviosastolle kasattiin vuori tomaattilaatikoita edulliseen hintaan. Ongelmana vaan oli se, että laatikosta löytyi satunnainen kypsä tomaatti, toinen toisesta. Loput olivat raakoja kotimaisia tomaatteja tai huonosti kypsyneitä kotimaisia tomaatteja. Alkoi härdelli, jonka halusin itsekin mennä mukaan. Siellä minä muiden rouvien kanssa ojentelin kättäni, siirtelin laatikoita, kasasin niitä pinoihin eestakasin ja taas takaisin. Päivittelin tomaattien kalpeaa väriä ja veretöntä olemusta. Teki nii kovasti mieli tomaattia. Ja ääni päässäni sanoi (taas minä kuulen sen!), että kotimaisia niiden olla pitää.... vai pitääkö?
Suomessa on viljelty tomaattia 1870-luvulta asti. Aluksi tomaattiin suhtauduttiin epäluuloisesti ja sitä pidettiin haitallisena kasvina, mutta nyt tomaatti nähdään aivan uudessa valossa. Ravitsemuksellisesti tomaatti on erinomainen elintarvike. Se sisältää
paljon C-vitamiinia, foolihappoa ja erilaisia kivennäisaineita. Eikä siinä vielä kaikki! Aivan yllättäen kuulin tomaattiin liitettävän ravitsemuksellisen termin lykopeeni, jota en ole ennen kuullut. Kuopion yliopistossa kesäkuussa 2001 julkistetusta tutkimuksesta ilmenee, että
tomaatin ja tomaattivalmisteiden syönti vähentää muun muassa riskiä
sairastua sydäninfarktiin. Tämä edullinen vaikutus perustuu tomaatin sisältämään
karotenoidiin lykopeeniin.
Suomalaiset voivat saada lykopeena paitsi tuoreista tomaateista, myös tomaattipohjaissista
kastikkeista ja ketsupista. Me suomalaiset saamme lykopeenia kuitenkin edelleen vähän verrattuna esimerkiksi eteläeurooppalaisiin, joilla veren
lykopeenitasot ovat kolme-neljä kertaa suuremmat. (http://www.kasvikset.fi 24.8.2012 ) Lykopeeni
säilyy ruuanvalmistuksessa, koska se kestää hyvin kuumennusta.
Kypsennettyistä tomaattituotteista lykopeeni imeytyy paremmin kuin
tuoreista tomaateista, joten tomaatit voidaan syystä nostaa ruuanlaitossa
entistä arvokaampaan asemaan.
Tomaatti tarvitsee lämpöä ja se kestää hyvin kuivuutta.
Alkuperäisissä kasvuolosuhteissa se on monivuotinen kasvi, mutta Suomessa kasvihuoneessa yksivuotinen. Hyvään kasvuun ja satoon tomaatti tarvitsee runsaasti valoa. Vähässä valossa sen
kukat eivät kehitty riittävästi. Hyvän sadon edellytyksenä on myös tasainen
20-25 asteen lämpö. Lämpötila vaikuttaa erityisesti hedelmien
laatuun. Yli 27 asteessa hedelmöittyminen on epävarmempaa ja 32
asteessa se saattaa estyä kokonaan. Parhata lämpöolosuhteet ovat 17-23
asteessa. Lämpötila liittyy myös tomaatin
väriin. Punaista väriainetta, lykopeenia ei muodostu liian
korkeissa (29-32 °C) tai liian matalissa (noin 16 °C) lämpötiloissa. Lämpö- ja valovaatimusten vuoksi tomaatin kasvatus Suomessa on arveluttavaa. HS kirjoittaa hiilijalanjäljistä, että "Tomaateista pahin ilmastorikollinen on suomalainen luomu". Tässä käsityksessä minäkin olen, ja siksi valintani on usein ulkomainen terttutomaatti.
En tiedä, onko se eettisin valinta. Parasta olisi kasvattaa tomaattinsa itse. Ehkä ensi kesänä? Ekologinen osaan olla leiktessani kannan pois tomaatista (se on usein ensimmäinen paikka johon home iskee ja lisäksi ikävä suussa ja ruma lautasella). Säästän sekunteja ja olen tehokas. Tässä kolmen viillon taktiikkani. 1. On tärkeää saada tomaatti puoliksi niin, että kanta jää vain toiseen puolikkaaseen. Seuraavaksi tehdään V-kirjaimen muotoon viillot kummallekin puolelle kantaa.
Se on siinä!
Sitten eiku puutarhaan keräämään tomaatit, yksi punainen paprika, vähän
chiliä ja se jättiläismäinen kesäkurpitsa, sillä seuraavaksi aion
kertoa sen Kielen Mennessään Vievän Kesäkurpitsa-Gaspachon reseptin...
Meillä on tapana kehua omia aikaansaannoksia lisäämällä perään aina
tyytyväisyyttä peittelemättä "Vaikka itse sanonkin. " Olen syönyt
Kesäkurpitsa - Gaspachoa eri variaatioina jo monta päivää ...se on NIIN
HYVÄÄ ! (Vaikka itse sanonkin ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti