Vaatimaton sadonkorjuu

Suurin ilonaiheeni puutarhassa tänävuonna oli karhunvattu, joka kasvatti varttaan koko viimekesän, ja teki tänävuonna runsaasti kukkia. Sato on kypsynyt kylmän kesän vuoksi hitaasti, mutta sain kuin sainkin muutaman maistiaisen. Kypsä marja irtoaa helposti kannastaan. Huomasin, että olen ollut liian kärsimätön ja poiminut niitä liian varhain, koska marjoihin ei jää "reikää" niinkuin vadelmaan, vaan kannan marjan sisällä oleva keskiosa on irronnut marjan mukana. Osa marjoista on vielä keräämättä, koska niitä kypsyy edelleen verkkaiseen tahtiin. Yksi ihana jälkkäri on karhunvadelmilla jo koristeltu, koska muuhun sato ei riittänyt. Karhunvatut säilyttävät muotonsa hyvin myös pakkasessa, joten loput varmaan menevät sinne - jos siis maltan olla syömättä niitä!

Tässä on ihka ensimmäinen ikinäksokaan tekemäni kasvimaa. Maltoin olla ahnehtimatta liikaa ja sain kuin sainkin jotain siellä kasvamaan. Vasemmassa laidassa ovat kehäkukat - kuulin että niillä pidetään hyönteiset loitolla. Ne kasvoivat hyvin!

 

Keskelle kylvin erivärisiä porkkanoita - yhtään en saanut kasvamaan. Oikeassa laidassa olevat lehtikaalit nousivat riemukseni ihan hyvin jo alkukesästä, mutta harmi vain, että lehtikaalit menivät suurelta osin parempiin suihin. Yksi vinkki on laittaa olutta teevadille, kerätä siitä kupsahtaneet etanat pois ja laittaa uusi vati tilalle. Ehkä ensi kesänä muistan kokeilla? Onko sinulla jokin vinkki tähän etanainvaasion torjumiseen? Olisin kiitollinen neuvoista.

Gazpacho kesäkurpitsasta

Kun ostan kesäkurpitsan kaupasta vaikkapa jauhelihalla täytettäviksi, ostan pieniä, napakoita yksilöitä, koska ne ovat maukkaimpia. Itse kasvateut kesäkurpitsat ovat usein jättiläismäisiä ja siksi maultaan miedompia. Sellaisen ison kesäkurpitsan sain tänäkin vuonna lahjaksi, kiitos anopille ;). Tein siitä monta ruokaa. Osan raastoin kesäkurpitsaröstiin ja salaatteihin. Yksi herkullisimmista ja onnistuneimmista ruuista oli ehdottomasti Gazpacho.

Gazpacho kesäkurpitsasta

Tätä kylmää keittoruokaa varten pilkoin ison osan kurpitsaa monitoimikoneella. Tein suuren satsin, koska Gaspacho paranee vanhetesaan, ja sitä voi jatkojalostaa niin monella tavalla! Kun kone kerran on esillä, antauduin sen vietäväksi. Onnistuu tämä keitto varmaan sauvasekoittimellakin, mutta näin iso erä voi olla aika työläs ja kesäkurpitsa täytyy esimerkiksi raastaa ja paprika vaikkapa kutioida... Maku ei myöskään ole tällöin sama, mutta varmasti hyvä niinkin... Keitto kannattaa valmistaa päivää ennen tarjoilua, jotta maku tasautuu jääkaapissa. Varaa riittävän suuri (3l?),  kannellinen, astia, jossa voit säilyttää gazpachoa jääkaapissa ilman, että sen maut tarttuvat muihin tuotteisiin, tai päinvastoin.

• 4 rkl balsamiviinietikka
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 kg kypsiä tomaatteja
• suolaa
• mustapippuria
• 0,5 dl sokeria
• 2 punaista paprikaa
• 500 g kesäkurpitsaa
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 1/2 palko punaista chiliä.

  

Pese vihannekset, poista kannat  paprikasta ja kesäkurpitsasta sekä tomaateista (edellisessä blogikirjoituksessa on kolmen vaiheen ohje tomaatin pilkkomisen yksinkertaistamiseksi ).  Tomaatit voi soseutta monitoimikoneella sellaisenaan useammassa erässä. Varo ettet pyöritä liian kauan, sillä jos tomaatin siemenet menevät rikki, tulee keitosta kitkerää. Lisää tomaattien sekaan oliiviöljy, balsamiviinietikka, suola, mustapippuri ja sokeri.  Hurauta vielä sekaisin ja kaada sitten säilytysastiaan. Halkaise kesäkurpitsa (tai osa siitä) kahtia pituussuunnassa, jotta saat poistettua suuret siemenet esim. melonikauhalla tai ruokalusikalla. Pilko kesäkurpitsa lohkoiksi, jotka mahtuvat koneeseen. Puolita paprika, poista siitä kanta ja siemenet ja tee paprikastakin isoja paloja. Kuori valkosipulinkynnet, poista chilistä kanta ja malto siemenineen. Jos haluat tulisempaa, laita koko palko maltoineen,  poista vain siemenet, (tulisuus ei ole siemenissä, vaan malto-osassa).  

Laita nämäkin pilkotut ainekset tehosekoittimeen ja aja sileäksi tahnaksi. Jos ei tule tasaista, lisää vähän tomaattimurskaa  ja pyöritä hetki suurella teholla. Paseeraa keitto halutessasi siivilän läpi kauhalla painellen (minä en tehnyt niin, koska jätin koko sopan rouheammaksi). Anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Keiton voi ottaa evääksi esimerkiksi termospullossa! Ensimäisen kylmän keittoannokseni söin savupekonileipien kanssa...vei kielen mennessään! Savupekonimakkaran maku toimii hyvin tämän tulisen keiton kaverina.

Toinen erä keittoa meni kanan rintafileen, ananaksen ja riisin kera, gazpacho toimi lämpimänä ja tulisena kastikkeena! Kolmantena päivänä tein gazpachosta lämpimän kastikkeen tuorepastalle lisäämällä sekaan kermaa ja tuoretta kirveliä. Paras tekemäni pastaruoka ikinä. ;)

 

Gazpacho on siis todellakin vaivan arvoinen! Viinisuositus: Tarapaca Reserva chardonnay sorsaviini toimi yllättäen siis myös tämän ruuan kanssa! Masituis varmana sullekin!

Tomaatteja pakko saada !

 

Kesäkuussa paikallisen ruokakaupan heviosastolle kasattiin vuori tomaattilaatikoita edulliseen hintaan. Ongelmana vaan oli se, että  laatikosta löytyi satunnainen kypsä tomaatti, toinen toisesta. Loput olivat raakoja kotimaisia tomaatteja tai huonosti kypsyneitä kotimaisia tomaatteja. Alkoi härdelli, jonka halusin itsekin mennä mukaan. Siellä minä muiden rouvien kanssa ojentelin kättäni, siirtelin laatikoita, kasasin niitä pinoihin eestakasin ja taas takaisin. Päivittelin tomaattien kalpeaa väriä ja veretöntä olemusta. Teki nii kovasti mieli tomaattia. Ja ääni päässäni sanoi (taas minä kuulen sen!), että kotimaisia niiden olla pitää.... vai pitääkö?

Suomessa on viljelty tomaattia 1870-luvulta asti. Aluksi tomaattiin suhtauduttiin epäluuloisesti ja sitä pidettiin haitallisena kasvina, mutta nyt tomaatti nähdään aivan uudessa valossa. Ravitsemuksellisesti tomaatti on erinomainen elintarvike. Se sisältää paljon C-vitamiinia, foolihappoa ja erilaisia kivennäisaineita.  Eikä siinä vielä kaikki! Aivan yllättäen kuulin tomaattiin liitettävän ravitsemuksellisen termin lykopeeni, jota en ole ennen kuullut.  Kuopion yliopistossa kesäkuussa 2001 julkistetusta tutkimuksesta ilmenee, että tomaatin ja tomaattivalmisteiden syönti vähentää muun muassa riskiä sairastua sydäninfarktiin. Tämä edullinen vaikutus perustuu tomaatin sisältämään karotenoidiin lykopeeniin. 

Suomalaiset voivat saada lykopeena paitsi tuoreista tomaateista, myös tomaattipohjaissista kastikkeista ja ketsupista. Me suomalaiset saamme lykopeenia kuitenkin edelleen vähän verrattuna esimerkiksi eteläeurooppalaisiin, joilla veren lykopeenitasot ovat kolme-neljä kertaa suuremmat. (http://www.kasvikset.fi 24.8.2012 ) Lykopeeni säilyy ruuanvalmistuksessa, koska se kestää hyvin kuumennusta.  Kypsennettyistä tomaattituotteista lykopeeni imeytyy paremmin kuin tuoreista tomaateista, joten tomaatit voidaan syystä  nostaa ruuanlaitossa entistä arvokaampaan asemaan.

Tomaatti tarvitsee  lämpöä ja se kestää hyvin kuivuutta. Alkuperäisissä kasvuolosuhteissa se on monivuotinen kasvi, mutta Suomessa kasvihuoneessa yksivuotinen. Hyvään kasvuun ja satoon tomaatti tarvitsee runsaasti valoa. Vähässä valossa sen kukat eivät kehitty riittävästi. Hyvän sadon edellytyksenä on myös tasainen 20-25 asteen lämpö. Lämpötila vaikuttaa erityisesti hedelmien laatuun. Yli 27 asteessa hedelmöittyminen on epävarmempaa ja 32 asteessa se saattaa estyä kokonaan. Parhata lämpöolosuhteet ovat 17-23 asteessa. Lämpötila liittyy myös tomaatin väriin. Punaista väriainetta, lykopeenia ei muodostu liian korkeissa (29-32 °C) tai liian matalissa (noin 16 °C) lämpötiloissa. Lämpö- ja valovaatimusten vuoksi tomaatin kasvatus Suomessa on arveluttavaa. HS kirjoittaa hiilijalanjäljistä, että "Tomaateista pahin ilmastorikollinen on suomalainen luomu". Tässä käsityksessä minäkin olen, ja siksi valintani on usein ulkomainen terttutomaatti. 

En tiedä, onko se eettisin valinta. Parasta olisi kasvattaa tomaattinsa itse. Ehkä ensi kesänä? Ekologinen osaan olla leiktessani kannan pois tomaatista (se on usein ensimmäinen paikka johon home iskee ja lisäksi ikävä suussa ja ruma lautasella). Säästän sekunteja ja olen tehokas. Tässä kolmen viillon taktiikkani. 1. On tärkeää saada tomaatti puoliksi niin, että kanta jää vain toiseen puolikkaaseen. Seuraavaksi tehdään V-kirjaimen muotoon viillot kummallekin puolelle kantaa.

 Se on siinä!

 

Sitten eiku puutarhaan keräämään tomaatit, yksi punainen paprika, vähän chiliä ja se jättiläismäinen kesäkurpitsa, sillä seuraavaksi aion kertoa sen Kielen Mennessään Vievän Kesäkurpitsa-Gaspachon reseptin... Meillä on tapana kehua omia aikaansaannoksia lisäämällä perään aina tyytyväisyyttä peittelemättä "Vaikka itse sanonkin. " Olen syönyt Kesäkurpitsa - Gaspachoa eri variaatioina jo monta päivää ...se on NIIN HYVÄÄ ! (Vaikka itse sanonkin ).

Sorsarisotto ja ranskalainen hedelmäpiiras

Ranskalainen hedelmäpiiras

Pohja:

3,5 dl vehnäjauhoja

2 kanamunaa

1,5 dl tomusokeria

100 g huoneenlämpöistä voita

Hedelmätäyte:

6-7 kpl kypsää persikkaa

2 vihreää omenaa

0,5 dl Calvadosta

0,5 dl fariinisokeria

Tarjoiluun:
ranskankermaa

Pohjan valmistus:

1. Ota 100g voita huoneenlämpöön ajoissa, 15 min - tunti aiemmin,  riippuu siitä onko helle vai ei.... On tärkeää, että se on riittävän pehmeää, kun aloitat. 

2. Tee jauhoista keko pöydälle. Tee keon keskelle kuoppa ja riko munat yksitellen lasiin (jos yksi muna on pilalla, ei mene koko taikina uusiksi) ja lisää ne kuoppaan. Voit laajentaa kuoppaa varovasti sisäreunoista ulospäin. 

3. Lisä munien keskelle voi ja tomusokeri. Aloita sekoittamana haarukalla varovasti keskellä olevia aineksia sekaisin sekoittamalla ja painelemalla. Yritä säilyttää jauhovalli ehjänä, kunnes löysä osa ei enää liiaksi karkaa. 

4. Tee taikinasta pallo ja laita tuorekelmuun käärittynä jääkaappiin tasautumaan muutamaksi tunniksi.

5. Pese ja lohko hedelmät, poista siemenkodat. Tällävälin voipi keitellä sorsaa, ks. ohje alla. Laitat uuni  lämpiämään 225 celsiukseen, kun otat viilenneen taikinan ja alat kaulitsemaan sitä ympyrän muotoiseksi leivinpaperin päällä. 

6. Siirrä taikinapohja pyöreään piirakkavuokaan ja aseta lohko pohjan päälle. Kaada päälle Calvadosta ja ripottele pinnalle fariinisokeri. Voit joko sulkea piirakan kokonaan, tai jos ympyrän on pienempi, taita reunat vain osun piiraan päälle. Sitten uuniin 20-30 minuutiksi.

7. Jäähdytä piiras huolella. Mahdollinen neste imeytyy pohjaan, joten piiras ei kestä pitkää säilytystä.

8. Nautitaan tuhdin ranskankerman kera.

 Tavista parempi risotto

• 2 tavia tai yksi heinäsorsa
•  300 g porkkanaa
• kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
• 1 iso sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 3 dl risottoriisiä 
• 10 kpl kokonaisia pippureita 0 min
• suolaa
• öljyä kuullottamiseen 
• 50 g parmesaania raastettuna
• 7 dl vettä

1. Kypsennä linnut keittämällä niitä suolalla ja pippureilla maustetussa vedessä. Kun linnut ovat kypsiä nosta ne pois liemestä ja laita vetäytymään folioon. Huom tarvitset keitinlientä jatkossa. 

 

2. Siivilöi keitinliemi kuivattujen sienten liottamiseen.

 

3.Sienten liotessa pilko porkkanat ja sipulit pieniksi kuutioiksi. Kun sienet ovat lionneet, siivilöi sienet pois liemestä ja laita liemi lämpenemään pieneen kattilaan levylle. Kun liemi kiehuu, varaa risoton valmistusta varten isompi kattila liedelle.

 

4.  Kun liemi kiehuu, vähennä siitä lämpöä ja aloita kuullottamaan sipuleita ja porkkanoita öljyssä isommassa kattilassa. Lisää lopuksi riisi ja kuullota kunnes kuulet poksahtelua.

 

5. Nyt voit alkaa lisätä valmistamaasi llientä siten että riisit ja muuta ainekset juuri ja juuri peittyvät. Odota että riisi imee nesteen ja lisää lientä siten että sitä on sopiva määrä koko kypsymisen ajan.

6. Risoton kypsyessä paloittele lintu :: aloita tekemällä terävällä veitsellä viillot kummallekin puolelle rintalastaa. Irroita lihat sormin. Pilko Lihat alle sentin kuutioiksi, jotta saat poistettua kaikki haulit. Muista lisätä risottoon lientä sopivin väliajoin.

'

7. Lisää  risoton sekaan sienet, lihapalat kun risotossa on vielä viimeinen erä nestettä jäljellä. Kuumenna koko risotto kunnolla. Risoton kuuluu olla lusikalla syötävää, joten sen saa jättää löysäksi, kunhan riisi on riittävän kypsää. Lopuksi lisätään raastettu juusto. Lisää juustoa myös annoksen päälle.

8. Nauti Tarapacá Reserva Chardonnay -viinin kanssa.  Jälkiruuaksi sopii jäähtynyt ranskalainen hedelmäpiiras ranskankerman kera!

Ilmainen vinkki uuden keittiön suunnittelijalle!

Täällä ollaan, takaisin kotikeittiössä! Toki on oltu koko kesä, mutta ruuanlaittoa olen harjoittanut vaihtelevalla innostuksella. Mansikat maisteltu, makkarat syöty ja jätskiteollisuuden tukemisesta olen huolehtinut omalta osaltani. On seisahtanut elokuun hetki, jolloin odotan, mitä uutta syksy tuo tullessaan.

Sinkoilevia innostuksentäyteisiä ajatuksiani kasaillessani haluan jakaa teille yhden onnistumisen kokemukseni: olen nimittäin suunnitellut keittiömme muutama vuosi sitten aivan itse, ja olen siitä todella ylpeä!  Remontin alta piti purkaa kodinhoitohuone ja muutama muu "pieni" este kuten yksi seinä ja 3/4 huoneesta täyttävä leivinuuni. Uutta keittiötä toteuttaessamme olimme sitä erikoisessa asemassa, että vanha keittiömme säilyi käyttökelpoisena koko remontin ajan, joten minulla oli ruhtinaallisesti aikaa miettiä, minkälaisen keittiön haluan. Enisn pyysin keittiöfirmoilta suunnitelmia, mutta mikään suunnitelma ei ollut minusta se täydellinen... Voitte uskoa, että useampi kuukausi siinä vierähti, kun tein kenties jopa 100 erilaista suunnitelma netissä olevalla suunnittelutyökalulla.... niinpä niin, meillä hulluilla on monenlaisila tapoja purkaa luovuuttamme...   =)  Lopulta se täydellinen keittiösuunnitelma syntyi! Ja se toteutettiin!

Nyt usemman vuoden käyttökokemuksella voin kertoa, että keittiössä on kaikki niin täydellistä kuin kyseiseen tilaan mahtuu toteuttamaan. Olen kuullut ja itsekin kokenut, kuinka rasittavaa on kaivella kotitalouskone jostain nurkkakaapista esiin kaikkine vispaimineen ja kulhoineen, ja sulloa ne sinne takaisin käytön jälkeen. Ei ihme, että koneet pölyttyvät kaapin perukoilla. Yksi keittiösuunnittelutaitoni helmistä *hymyilee itseriittoisena* on ehdottomasti kotitalouskonen sijoittaminen oven taakse niemekkeeseen työtason välittömään läheisyyteen.

Kaapit on siis yhdellä seinällä sijoitettu suoraan tasojen päälle. Kaapin vieressä on pöytätaso ja kaapin sisällä pistokepaitkat, joten kone on todella helppo vetää esiin käytön ajaksi ja kytkeä pistoke seinään. Vasemmalle aukeava ovi toimii roiskesuojana (jos pöydällä sattuu olemaan tavaroita, kuten meillä yleensä). Jos roiskesuojaa ei tarvita, voi oven avata kokonaan, koneen vetää vielä enemmän ulos ja voila! Kummasakin tapauksessa sinulla on käyttövalmis keittiöväline kahdessa sekunnissa esillä! Edes pöytää ei tarvitse raivata koneen tieltä tyhjäksi =). Vielä kun tarvittavat lisäosat on sijoitettu yläpuolella olevaan kaappiin, ei kodinkoneen käyttö enää tämän helpommaksi  voi tulla! Voin suositella, etenkin jos harrastat ruuanlaittoa, ajattelet, että haluaisit sitä oppia tai edes ajattelet että saatat joskus haluta... kiireisessä arjessa kone säästää aikaa, tilaa ja vaivaa raasteiden, keittojen ja pirtelöiden teossa. Näin sadonkorjuun ollessa ajankohtainen, kasvikset kunniaan! Maltan tuskin odottaa, että pääsen kohta syömään Gazpachoa, jonka tänään tuolla koneella tein! Sen verran maistoin, että tiedän sen vievän kielen mennessään!

Reilun kaupan kreikkalaisia oliiveja?

Oliivipuu (Olea europaeus) on oikealta nimeltään öljypuu, mutta tätä nimeä käytetään harvemmin. Hidaskasvuisen ja ainavihannan öljypuun koti on Välimeren seudulta. Oliivipuun oksaa pidettiin jo antiikin aikana vaurauden, kunnian ja rauhan symbolina. Sitä käytettiin myös voitonmerkkinä sekä urheilussa että sodassa.

Oliivipuita viljellään oliiviöljyn, arvokkaan puuaineen, lehvien sekä syötävien oliivien tähden. Kreikka on Wikipedian mukaan kolmanneksi suurin öljyntuottajamaa.

Oliivipuut tarjoavat varjoa paahteisessa keskipäivän auringossa.  Sadonkorjuun aikaan oliivitarhoille tulee poimijoita, jotka asuvat vuoren rinteillä olevissa leireissä. Ylläolevassa kuvassa on levitetty verkkoja puun juurille, koska maahan pudonneita oliiveja on muuten todella työläs kerätä.

Aiemmin oliivipuut ovat antaneet satoa vuosittain, mutta ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut puun sadontuotantoon. Nykyisin toukokuussa kukkiva puu saa oksilleen oliiveja marraskuussa. Nämä hedelmät kypsyvät koko talvikauden ja sato on valmis korjattavaksi toukokuussa. Tämän jälkeen puu tarvitsee lepokauden. Satoa saadaan siis vain kerran kahdessa vuodessa. Oliiviöljy on ollut viimeaikoina viljelijälle heikosti myyntituloja tuottava raaka-aine ja siksi puita hakataankin alas puuaineksen myyntiä varten. Onko oliivipuisen esineen ostaminen siis oliivin ja kreikkalaisten luonnon kannalta hyvä asia? Pitäisikö ostaa enenmmän kreikkalaisia oliivituotteita? Markkinoilla on runsaasti erilaisia oliivilaatuja, mutta onko niiden joukossa  kreikkalaisia reilun kaupan  oliiveja? En pitäisi sitä hyvänä, jos laadukas suomalainen hunaja olisi alennusmyynnissä Etelä-Euroopassa, kai voi saman asian ajatella kreikkalaisten kannalta?

Mielen voima

Mielikuvilla on valtava voima. Tajusin sen omakohtaisesti tänäkeväänä. 

24.helmikuuta 2012 kirjoitin loskaisessa ja pimeässä Suomessa FB-päivitykseksi lomankaipuun mieleeni nostaman mielikuvan siitä, kuinka juon vastapuristettua appelsiinimehua ja syön tuoreita sämpylöitä kahvin kera auringonpaisteessa. Tässä päiväunessa silmieni edessä avautuu vuorenrinne, joka päättyy kimmeltävään mereen. Uima-altaalla leikkivät lapset. Ilma on niin raikas ja lämmin että tämän lähemmäs täydellisyyttä pääsee vain osallistumalla altaan luona pidettävään aamujoogaan... ja sen jälkeen vois lähteä reippaalle patikkaretkelle, jonka jälkeen tietenkin uimaan... 

Tätä tekstiä kirjoittaessani minulla ei ollut tietoakaan lomasta. Itseasiassa varasin budjettivajeen vuoksi loman Tampereelle, petyin Nokian Eedenin allasosastoon, hiihtoloman ruuhkiin, hajonneeseen auton kaasupolkimeen ja ...siihen vajeeseen lomabudjetissa. Silloin satoi räntää vaakatasossa.

Minulla ei ollut minkäänlaista päätöstä siitä että tulisin toteuttamaan tämän päiväunelman.  Tuon unelman toteutuminen ei käynyt niin nopeasti.  Maaliskuussa olin vielä lähdössä lomalle Turkkiin, mutta toukokuussa, tämän epäonnisen Turkinloman peruttuani,  mielikuva ohjasi minua huomaamattani varaamaan matkan Kreikkaan.  

Ylläolevan kuvan otin toukokuun 10. päivä länsi-Kreikassa. Käytyäni aamu-uinnilla, nautittuani hotellin aamiaisen, pakattuani 6kk ikäisen lapsosen mieheni selkään vauvarinkkaan ja suunattuani matkani Pindos- vuoriston rinteille. Aikaa oli päiväunelmasta kulunut reilu kaksi kuukautta.

 

Retkemme kesti viisi tuntia, taival oli ehkä kymmeisen kilometriä, mutta näkymät olivat huikeat.

 

Tällaiset seikat saavat minut todella miettimään, minkälaisilla ajatuksilla täytän pääni. Mahdottomia asioita ei teitenkään mielen voimalla toteuttaa, mutta monet asiat ovat mahdolllisia, jos annamme niiden toteutumiselle tilaa ajatuksissamme. 

Suuren suomalaisen Andy McCoyn sanoin : 

"Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen"  

 

 

 

 

 

Sitruunaista kevättä kotona ja Kreikassa!

Sitruunaista kevättä kotona ja Kreikassa!

Blogini - ja ehkä myös elämäni on viettänyt muutaman kuukauden hiljaiseloa. Kevät on antanut odotta itseään tavallista pidempään. Ensimäiset tulppaanit aukesivat kukkaan toukokuun 5. päivä juuri kun pakkasin laukkujani matkustaakseni hakemaan kevättä Kreikasta. Kylläpä ne olivatkin kauniita!

 

 Vaikka Kreikka on kaaoksessa ja koko Eurooppa pidättää hengitystään, sitruunapuut maan länsirannikolla notkuvat kirpeää satoaan. Lisää kuvia ja ajatuksia Kreikanmatkalta luvassa myöhemmin.

Kreikasta tarttui mukaani silmiähivelevien maisemien lisäksi myös makuja, erityisesti sitruunalla säväytettyjä sellaisia. Toinen kestosuosikkini on munakoiso! Anoppini pyytää minulta toisinaan tuoreita reseptejä erityisesti salaattipöytään. Eilen näytin hänelle, kuinka parsa huuhdotaan, kuoritaan, poistetaan puumainen osa ja keitetään suolalla maistetussa vedessä - kansi pitää olla! Olen oppinut, että jos kansi puuttuu, on parempi unohtaa koko parsan keitto jo ennen sen aloittamista. Minulla oli 5 l kattila ja kansi, joten unohduksen sijaan sain keskittyä muistamiseen - parsaa keitetään 3-5 min. vähän paksuudesta riippuen - al denteksi.

 

Parsan päälle kaadoin sitruunalla maustettua oliiviöljyä ja Grana Padano -juustoa (parmesaanikin käy)! Salaatti-aterian muina osina valmistin timbaalin sipulin ja öljyn kanssa paisteusta munakoisosta (maisteena suolaa) sekä sitruunaisesta kesäkurpitsasalaatista. 

Sofian sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

1/2 kesäkurpitsa

1/2 sitruunan (pesty) raastettu kuori

2 rkl vaaleaa viinietikkaa

1/4 tl sokeria (tai steviaa)

Kesäkurpitsasalaattia voi sekoittaa myös jäävuorisalaatin sekaan, jolloin kastikkeeksi voi lisätä myös suolaripauksella maustettua sitruunaista oliviiölyä ja tuoreita yrttejä. 

Karkauspäivän kunniaksi: Paina ystävä rintaa vasten

Tällä kertaa ajattelin kertoa muutama viiko sitten vietetystä ystävänpäivästä. Wikipedian mukaan on esitetty, että ystävä olisi lyhentynyt sanasta yskättävä. Yskätä olisi tarkoittanut 'painaa rintaa vasten'. Yskätä-verbin olemassaoloa ei kuitenkaan ole voitu näyttää toteen.  Olen matkan varrella joutunut luopimaan monista minulle joskus tärkeistä ihmisitä. Mitä ystävyys on? Ehkä siksi jäin mietiskelemään Tellervo Soisalon kokoamia ajatuksia ystävyydestä.

Itse  vetin ystävänpäivää useammalla eri tavalla: uusia ja vanhoja ystäviä, omia lapsia ja rakasta ajatellen. Toivon, että kun aika vierii ja lapset kasvavat, voin luopua vanhemman ja huolehtijan roolista ja tulla lapselleni ystäväksi. Vielä en sitä kuitenkaan halua. Siksi tunnen kiitolisuutta, että minulla on uusia ja vanhoja ystäviä, joiden kanssa voin jakaa aikaani ja ajatuksiani. Tänä vuonna en lähettänyt ystävänpäivätervehdyksiä. Sen sijaan:

1. Tapasin joukon uusia ystäviä tulppaanitreffien merkeissä. Nautimme lounaan yhdessä Viherlandiassa  ja vaihdoimme keskenämme paketoidut tulppaanikimput. Omasta yllätyspaketistani paljastui kotona vaaleanpunaisia ystävänpäiväunelmia. Toivottavasti tästä tulee perinne!  

2. Suklaa on sydämen asia. Kävin kaupungilla tutustumassa Torikeskuksen Suklaapilven tuoksuihin ajatuksena ostaa ystäville viemisiä kahvikutsuille. Olen aiemmin tilannut samaisesta paikasta lumihiutaleita kakun koristeeksi.

3. Tällä kertaa päädyin kuitenkin kokeilemaan itse raakasuklaan valmistusta tyttäreni kanssa. Käytimme EKOLOsta ostettua COCOVi-pakkausta

 Pakkauksesta löytyvien muottien ohella käytimme myös silikonisia jääpalamuotteja.

 Ripottelimme muotin pohjalle nonparelleja, mutta jälkikäteen tuli mieleen että hopeakuula-nonparellit voivat olla hampaille vaaraksi, kun ne uppoavat piiloon suklaan sisään...

 Kookosöljyn sulatus vesihauteessa oli haastavin homma, josta pienet piti saada pysymään kaukana....

 Suklaan valutus sitruspuristimen kannun ja lusikan avulla muottiin sujuu viisivuotiaaltakin :). Tällaisia niistä tuli!

 4. Osa suklaista paketoitiin folioon ja sellofaaniin lahjaksi sekä minun että tyttären ystäville... 

5.  Muutama nautittiin rakkaan kanssa Langa Trilogian ja suklaan liittoa maistellen. Oman suosikkiviinisi suklaan seuraksi saatat löytää kokeilemalla  Viinimaasta.

 Toki ystävää tai rakasta voi ilahduttaa viinillä, suklaalla ja omalla ajalla muulloinkin kuin ystävänpäivänä. Ajatuskin lämmittää!