Heipähei!

Siirryn jatkossa kirjoittamaan uuteen portaaliin osoitteessa http://www.viisastentori.fi

Kirjautukaa ihmeessä jäseneksi niin pääsette mukaan kommentoimaan kokkailukokemuksianne!

Kokemisiin ja kokkailemisiin!

Sofia P.

Reseptikisa: Munan mysteeri

  Kevättä odotellessa viritellään munakisa! =)

Maailmalla on varmasti vuosisatojen ajan kokattu jos jonkinlaisia reseptejä, joten nyt haetaan, paitsi innovatiivisiä reseptejä, myös old school -kananmunatietoutta perinteisten hotellien aamiaisvalikoimasta a la carte- annoksiin ja pikkunaposteltaviin. Pääosassa on eriasteisesti kypsytetty kanamuna! Paras resepti palkitaan ruoanlaittoaiheisella palkinnolla!

 

Olen ravintola-alan opintojeni aikana (joskus viime vuosituhannella ;)) oppinut itselleni kokkauksessa vaikeat asiat. Ne ovat epäilemättä tärkeä osa ammattikokin perusosaamista, mutta minä floppaan... nämä asiat ovat 1. perunoiden keittäminen 2. kananmunien keittäminen. Olen kyllä hyvin tarkka siitä, minkälaisia munia itse syön; kierrän kaukaa kumiset, ruskeareunaiset silikoniletut. Liian kypsäksi keitetty muna on minusta jotenkin vähän tylsä.  =) Faktaa on kuitenkin se, että makuja on monia, joten on hyvä olla hyppysissä taito valmistaa näitä kanan kevennyksiä vaihtelevalla tavalla! Siis muutenkin kuin lisäämällä leivonnaistaikinaan...

Monesti olen yrittänyt keittää munia eri kypsyysasteiseksi, mutta lopputulos on aina pelkkää sattumaa. Niinpä päätin ottaa insinöörimäisen tarkan lähestymisen tähän aiheeseen ja pistää kattilan tulille. Nyt otetaan selvää munan sielunelämästä. =) Blogijutun lopussa on kuvia ja ohjeita reseptin valitsemiseksi ja kisaan osallistumiseksi, joten jatka ihmeessä jutun lukemista... Ylhäältä alas: 6 minuutin, 7 minuutin, 8 minutin, 9 minuutin ja 10 minuutin munat.

 Näin se lähti:

1. Säilytän kananmunia huoneenlämmössä, jotta ne eivät hajoa heti kuumaan veteen joutuessaan. Siemens induktioliesi (muutkin merkit ja mallit käyvät ;) ) viritetään lämmittämään kunnon kattilallinen vettä kiehuvaksi.  Asteikolla 1-9 täysille, koska tämä on ainoa "nopasti kuumeneva vaihde."

2. Kun vesi kiehuu, vähennän lämpöä 6.lle, jotta riehakas kuplinta ei hajota munia. Lasken munat (5 kp) veteen ruokalusikalla, varovasti katilan laitaa myöten.

3. Nostan lämpöä puoli pykälää ylöspäin (hella näyttää nyt 6 sijaan 6.) ja asetan minuuttikellon hälyttämään 5 min. kuluttua.

4. Viiden minuutin odottelun ja minuutin sähellyksen jälkeen onnistun saamaan ensimäisen munan kylmällä vedellä puoliväliin täytettyyn vesilasiin vasta 6 minuuttia aloituksesta. Se on siis 6 minuutin muna.

5. Laitan vielä viisi minuuttia lisää aikaa kelloon. Loput neljä munaa nostan kunkin omaan jäähtymisveteensä minuutin välein.

Tässä vaiheessa ihmettelen jos 6 minuutin muna on tällainen, niin mikä ihme käyttötarkoitus voi olla kuuluisalla "3 minuutin munalla"? Vai vastaako se 3 minuuttia sitä, että muna laitetaan kylmään veteen ja aika alkaa vasta siitä kun vesi kiehuu? Vai miten se mnee? No, tämä kysymys on ehkä puoliretorinen, mutta nyt minä haluan ihan oikeasti vastauksia: Minkälaisiin resepteihin kukin näistä munista soveltuu mielestäsi parhaiten? 

Tässä vielä munat lähikuvassa:

6 minuutin muna. Valkuainen on vetistä. Sopiiko tämä mihinkään reseptiin?  Mielikuvituksen puute voi rajoittaa, mutta ei anneta sen häiritä! ;) 

7 minuutin muna on minuutn verran kypsempi...  keltuainen valuu kokonaan ulos munasta... mihin annokseen tämä sopisi?

8 minuutin muna. Keltuainen leviää hillitymmin, ja osa jopa jää munan sisälle.

9 minuutin muna on sisältä kuin hunajaa!

10 minuutin munan voi jo leikata lohkoiksi - mitä sinä tästä tekisit?

Lähetä oma reseptiehdotuksesi (itse keksitty, löydetty tai perinteinen klassikko - pääasia on, että itse pidät reseptistä!) ja kerrot, minkä tietyn kypsyysasteiselle munalle (ylläolevat kypsyyskuvat vertailuksi) resepti on tarkoitettu, sekä yhteystietosi osoitteeseen storypolaris @ gmail.com (ilman välilyöntejä). Voit myös itse ehdottaa sopivaa palkintoa - minkälainen kokkausväline sinulta puuttuu?

Tuumasta toimeen ja reseptiä metsästämään!

Viestejänne odotellen, 
Sofia P.

Vaatimaton sadonkorjuu

Suurin ilonaiheeni puutarhassa tänävuonna oli karhunvattu, joka kasvatti varttaan koko viimekesän, ja teki tänävuonna runsaasti kukkia. Sato on kypsynyt kylmän kesän vuoksi hitaasti, mutta sain kuin sainkin muutaman maistiaisen. Kypsä marja irtoaa helposti kannastaan. Huomasin, että olen ollut liian kärsimätön ja poiminut niitä liian varhain, koska marjoihin ei jää "reikää" niinkuin vadelmaan, vaan kannan marjan sisällä oleva keskiosa on irronnut marjan mukana. Osa marjoista on vielä keräämättä, koska niitä kypsyy edelleen verkkaiseen tahtiin. Yksi ihana jälkkäri on karhunvadelmilla jo koristeltu, koska muuhun sato ei riittänyt. Karhunvatut säilyttävät muotonsa hyvin myös pakkasessa, joten loput varmaan menevät sinne - jos siis maltan olla syömättä niitä!

Tässä on ihka ensimmäinen ikinäksokaan tekemäni kasvimaa. Maltoin olla ahnehtimatta liikaa ja sain kuin sainkin jotain siellä kasvamaan. Vasemmassa laidassa ovat kehäkukat - kuulin että niillä pidetään hyönteiset loitolla. Ne kasvoivat hyvin!

 

Keskelle kylvin erivärisiä porkkanoita - yhtään en saanut kasvamaan. Oikeassa laidassa olevat lehtikaalit nousivat riemukseni ihan hyvin jo alkukesästä, mutta harmi vain, että lehtikaalit menivät suurelta osin parempiin suihin. Yksi vinkki on laittaa olutta teevadille, kerätä siitä kupsahtaneet etanat pois ja laittaa uusi vati tilalle. Ehkä ensi kesänä muistan kokeilla? Onko sinulla jokin vinkki tähän etanainvaasion torjumiseen? Olisin kiitollinen neuvoista.

Gazpacho kesäkurpitsasta

Kun ostan kesäkurpitsan kaupasta vaikkapa jauhelihalla täytettäviksi, ostan pieniä, napakoita yksilöitä, koska ne ovat maukkaimpia. Itse kasvateut kesäkurpitsat ovat usein jättiläismäisiä ja siksi maultaan miedompia. Sellaisen ison kesäkurpitsan sain tänäkin vuonna lahjaksi, kiitos anopille ;). Tein siitä monta ruokaa. Osan raastoin kesäkurpitsaröstiin ja salaatteihin. Yksi herkullisimmista ja onnistuneimmista ruuista oli ehdottomasti Gazpacho.

Gazpacho kesäkurpitsasta

Tätä kylmää keittoruokaa varten pilkoin ison osan kurpitsaa monitoimikoneella. Tein suuren satsin, koska Gaspacho paranee vanhetesaan, ja sitä voi jatkojalostaa niin monella tavalla! Kun kone kerran on esillä, antauduin sen vietäväksi. Onnistuu tämä keitto varmaan sauvasekoittimellakin, mutta näin iso erä voi olla aika työläs ja kesäkurpitsa täytyy esimerkiksi raastaa ja paprika vaikkapa kutioida... Maku ei myöskään ole tällöin sama, mutta varmasti hyvä niinkin... Keitto kannattaa valmistaa päivää ennen tarjoilua, jotta maku tasautuu jääkaapissa. Varaa riittävän suuri (3l?),  kannellinen, astia, jossa voit säilyttää gazpachoa jääkaapissa ilman, että sen maut tarttuvat muihin tuotteisiin, tai päinvastoin.

• 4 rkl balsamiviinietikka
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 kg kypsiä tomaatteja
• suolaa
• mustapippuria
• 0,5 dl sokeria
• 2 punaista paprikaa
• 500 g kesäkurpitsaa
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 1/2 palko punaista chiliä.

  

Pese vihannekset, poista kannat  paprikasta ja kesäkurpitsasta sekä tomaateista (edellisessä blogikirjoituksessa on kolmen vaiheen ohje tomaatin pilkkomisen yksinkertaistamiseksi ).  Tomaatit voi soseutta monitoimikoneella sellaisenaan useammassa erässä. Varo ettet pyöritä liian kauan, sillä jos tomaatin siemenet menevät rikki, tulee keitosta kitkerää. Lisää tomaattien sekaan oliiviöljy, balsamiviinietikka, suola, mustapippuri ja sokeri.  Hurauta vielä sekaisin ja kaada sitten säilytysastiaan. Halkaise kesäkurpitsa (tai osa siitä) kahtia pituussuunnassa, jotta saat poistettua suuret siemenet esim. melonikauhalla tai ruokalusikalla. Pilko kesäkurpitsa lohkoiksi, jotka mahtuvat koneeseen. Puolita paprika, poista siitä kanta ja siemenet ja tee paprikastakin isoja paloja. Kuori valkosipulinkynnet, poista chilistä kanta ja malto siemenineen. Jos haluat tulisempaa, laita koko palko maltoineen,  poista vain siemenet, (tulisuus ei ole siemenissä, vaan malto-osassa).  

Laita nämäkin pilkotut ainekset tehosekoittimeen ja aja sileäksi tahnaksi. Jos ei tule tasaista, lisää vähän tomaattimurskaa  ja pyöritä hetki suurella teholla. Paseeraa keitto halutessasi siivilän läpi kauhalla painellen (minä en tehnyt niin, koska jätin koko sopan rouheammaksi). Anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Keiton voi ottaa evääksi esimerkiksi termospullossa! Ensimäisen kylmän keittoannokseni söin savupekonileipien kanssa...vei kielen mennessään! Savupekonimakkaran maku toimii hyvin tämän tulisen keiton kaverina.

Toinen erä keittoa meni kanan rintafileen, ananaksen ja riisin kera, gazpacho toimi lämpimänä ja tulisena kastikkeena! Kolmantena päivänä tein gazpachosta lämpimän kastikkeen tuorepastalle lisäämällä sekaan kermaa ja tuoretta kirveliä. Paras tekemäni pastaruoka ikinä. ;)

 

Gazpacho on siis todellakin vaivan arvoinen! Viinisuositus: Tarapaca Reserva chardonnay sorsaviini toimi yllättäen siis myös tämän ruuan kanssa! Masituis varmana sullekin!

Tomaatteja pakko saada !

 

Kesäkuussa paikallisen ruokakaupan heviosastolle kasattiin vuori tomaattilaatikoita edulliseen hintaan. Ongelmana vaan oli se, että  laatikosta löytyi satunnainen kypsä tomaatti, toinen toisesta. Loput olivat raakoja kotimaisia tomaatteja tai huonosti kypsyneitä kotimaisia tomaatteja. Alkoi härdelli, jonka halusin itsekin mennä mukaan. Siellä minä muiden rouvien kanssa ojentelin kättäni, siirtelin laatikoita, kasasin niitä pinoihin eestakasin ja taas takaisin. Päivittelin tomaattien kalpeaa väriä ja veretöntä olemusta. Teki nii kovasti mieli tomaattia. Ja ääni päässäni sanoi (taas minä kuulen sen!), että kotimaisia niiden olla pitää.... vai pitääkö?

Suomessa on viljelty tomaattia 1870-luvulta asti. Aluksi tomaattiin suhtauduttiin epäluuloisesti ja sitä pidettiin haitallisena kasvina, mutta nyt tomaatti nähdään aivan uudessa valossa. Ravitsemuksellisesti tomaatti on erinomainen elintarvike. Se sisältää paljon C-vitamiinia, foolihappoa ja erilaisia kivennäisaineita.  Eikä siinä vielä kaikki! Aivan yllättäen kuulin tomaattiin liitettävän ravitsemuksellisen termin lykopeeni, jota en ole ennen kuullut.  Kuopion yliopistossa kesäkuussa 2001 julkistetusta tutkimuksesta ilmenee, että tomaatin ja tomaattivalmisteiden syönti vähentää muun muassa riskiä sairastua sydäninfarktiin. Tämä edullinen vaikutus perustuu tomaatin sisältämään karotenoidiin lykopeeniin. 

Suomalaiset voivat saada lykopeena paitsi tuoreista tomaateista, myös tomaattipohjaissista kastikkeista ja ketsupista. Me suomalaiset saamme lykopeenia kuitenkin edelleen vähän verrattuna esimerkiksi eteläeurooppalaisiin, joilla veren lykopeenitasot ovat kolme-neljä kertaa suuremmat. (http://www.kasvikset.fi 24.8.2012 ) Lykopeeni säilyy ruuanvalmistuksessa, koska se kestää hyvin kuumennusta.  Kypsennettyistä tomaattituotteista lykopeeni imeytyy paremmin kuin tuoreista tomaateista, joten tomaatit voidaan syystä  nostaa ruuanlaitossa entistä arvokaampaan asemaan.

Tomaatti tarvitsee  lämpöä ja se kestää hyvin kuivuutta. Alkuperäisissä kasvuolosuhteissa se on monivuotinen kasvi, mutta Suomessa kasvihuoneessa yksivuotinen. Hyvään kasvuun ja satoon tomaatti tarvitsee runsaasti valoa. Vähässä valossa sen kukat eivät kehitty riittävästi. Hyvän sadon edellytyksenä on myös tasainen 20-25 asteen lämpö. Lämpötila vaikuttaa erityisesti hedelmien laatuun. Yli 27 asteessa hedelmöittyminen on epävarmempaa ja 32 asteessa se saattaa estyä kokonaan. Parhata lämpöolosuhteet ovat 17-23 asteessa. Lämpötila liittyy myös tomaatin väriin. Punaista väriainetta, lykopeenia ei muodostu liian korkeissa (29-32 °C) tai liian matalissa (noin 16 °C) lämpötiloissa. Lämpö- ja valovaatimusten vuoksi tomaatin kasvatus Suomessa on arveluttavaa. HS kirjoittaa hiilijalanjäljistä, että "Tomaateista pahin ilmastorikollinen on suomalainen luomu". Tässä käsityksessä minäkin olen, ja siksi valintani on usein ulkomainen terttutomaatti. 

En tiedä, onko se eettisin valinta. Parasta olisi kasvattaa tomaattinsa itse. Ehkä ensi kesänä? Ekologinen osaan olla leiktessani kannan pois tomaatista (se on usein ensimmäinen paikka johon home iskee ja lisäksi ikävä suussa ja ruma lautasella). Säästän sekunteja ja olen tehokas. Tässä kolmen viillon taktiikkani. 1. On tärkeää saada tomaatti puoliksi niin, että kanta jää vain toiseen puolikkaaseen. Seuraavaksi tehdään V-kirjaimen muotoon viillot kummallekin puolelle kantaa.

 Se on siinä!

 

Sitten eiku puutarhaan keräämään tomaatit, yksi punainen paprika, vähän chiliä ja se jättiläismäinen kesäkurpitsa, sillä seuraavaksi aion kertoa sen Kielen Mennessään Vievän Kesäkurpitsa-Gaspachon reseptin... Meillä on tapana kehua omia aikaansaannoksia lisäämällä perään aina tyytyväisyyttä peittelemättä "Vaikka itse sanonkin. " Olen syönyt Kesäkurpitsa - Gaspachoa eri variaatioina jo monta päivää ...se on NIIN HYVÄÄ ! (Vaikka itse sanonkin ).

Sorsarisotto ja ranskalainen hedelmäpiiras

Ranskalainen hedelmäpiiras

Pohja:

3,5 dl vehnäjauhoja

2 kanamunaa

1,5 dl tomusokeria

100 g huoneenlämpöistä voita

Hedelmätäyte:

6-7 kpl kypsää persikkaa

2 vihreää omenaa

0,5 dl Calvadosta

0,5 dl fariinisokeria

Tarjoiluun:
ranskankermaa

Pohjan valmistus:

1. Ota 100g voita huoneenlämpöön ajoissa, 15 min - tunti aiemmin,  riippuu siitä onko helle vai ei.... On tärkeää, että se on riittävän pehmeää, kun aloitat. 

2. Tee jauhoista keko pöydälle. Tee keon keskelle kuoppa ja riko munat yksitellen lasiin (jos yksi muna on pilalla, ei mene koko taikina uusiksi) ja lisää ne kuoppaan. Voit laajentaa kuoppaa varovasti sisäreunoista ulospäin. 

3. Lisä munien keskelle voi ja tomusokeri. Aloita sekoittamana haarukalla varovasti keskellä olevia aineksia sekaisin sekoittamalla ja painelemalla. Yritä säilyttää jauhovalli ehjänä, kunnes löysä osa ei enää liiaksi karkaa. 

4. Tee taikinasta pallo ja laita tuorekelmuun käärittynä jääkaappiin tasautumaan muutamaksi tunniksi.

5. Pese ja lohko hedelmät, poista siemenkodat. Tällävälin voipi keitellä sorsaa, ks. ohje alla. Laitat uuni  lämpiämään 225 celsiukseen, kun otat viilenneen taikinan ja alat kaulitsemaan sitä ympyrän muotoiseksi leivinpaperin päällä. 

6. Siirrä taikinapohja pyöreään piirakkavuokaan ja aseta lohko pohjan päälle. Kaada päälle Calvadosta ja ripottele pinnalle fariinisokeri. Voit joko sulkea piirakan kokonaan, tai jos ympyrän on pienempi, taita reunat vain osun piiraan päälle. Sitten uuniin 20-30 minuutiksi.

7. Jäähdytä piiras huolella. Mahdollinen neste imeytyy pohjaan, joten piiras ei kestä pitkää säilytystä.

8. Nautitaan tuhdin ranskankerman kera.

 Tavista parempi risotto

• 2 tavia tai yksi heinäsorsa
•  300 g porkkanaa
• kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
• 1 iso sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 3 dl risottoriisiä 
• 10 kpl kokonaisia pippureita 0 min
• suolaa
• öljyä kuullottamiseen 
• 50 g parmesaania raastettuna
• 7 dl vettä

1. Kypsennä linnut keittämällä niitä suolalla ja pippureilla maustetussa vedessä. Kun linnut ovat kypsiä nosta ne pois liemestä ja laita vetäytymään folioon. Huom tarvitset keitinlientä jatkossa. 

 

2. Siivilöi keitinliemi kuivattujen sienten liottamiseen.

 

3.Sienten liotessa pilko porkkanat ja sipulit pieniksi kuutioiksi. Kun sienet ovat lionneet, siivilöi sienet pois liemestä ja laita liemi lämpenemään pieneen kattilaan levylle. Kun liemi kiehuu, varaa risoton valmistusta varten isompi kattila liedelle.

 

4.  Kun liemi kiehuu, vähennä siitä lämpöä ja aloita kuullottamaan sipuleita ja porkkanoita öljyssä isommassa kattilassa. Lisää lopuksi riisi ja kuullota kunnes kuulet poksahtelua.

 

5. Nyt voit alkaa lisätä valmistamaasi llientä siten että riisit ja muuta ainekset juuri ja juuri peittyvät. Odota että riisi imee nesteen ja lisää lientä siten että sitä on sopiva määrä koko kypsymisen ajan.

6. Risoton kypsyessä paloittele lintu :: aloita tekemällä terävällä veitsellä viillot kummallekin puolelle rintalastaa. Irroita lihat sormin. Pilko Lihat alle sentin kuutioiksi, jotta saat poistettua kaikki haulit. Muista lisätä risottoon lientä sopivin väliajoin.

'

7. Lisää  risoton sekaan sienet, lihapalat kun risotossa on vielä viimeinen erä nestettä jäljellä. Kuumenna koko risotto kunnolla. Risoton kuuluu olla lusikalla syötävää, joten sen saa jättää löysäksi, kunhan riisi on riittävän kypsää. Lopuksi lisätään raastettu juusto. Lisää juustoa myös annoksen päälle.

8. Nauti Tarapacá Reserva Chardonnay -viinin kanssa.  Jälkiruuaksi sopii jäähtynyt ranskalainen hedelmäpiiras ranskankerman kera!

Ilmainen vinkki uuden keittiön suunnittelijalle!

Täällä ollaan, takaisin kotikeittiössä! Toki on oltu koko kesä, mutta ruuanlaittoa olen harjoittanut vaihtelevalla innostuksella. Mansikat maisteltu, makkarat syöty ja jätskiteollisuuden tukemisesta olen huolehtinut omalta osaltani. On seisahtanut elokuun hetki, jolloin odotan, mitä uutta syksy tuo tullessaan.

Sinkoilevia innostuksentäyteisiä ajatuksiani kasaillessani haluan jakaa teille yhden onnistumisen kokemukseni: olen nimittäin suunnitellut keittiömme muutama vuosi sitten aivan itse, ja olen siitä todella ylpeä!  Remontin alta piti purkaa kodinhoitohuone ja muutama muu "pieni" este kuten yksi seinä ja 3/4 huoneesta täyttävä leivinuuni. Uutta keittiötä toteuttaessamme olimme sitä erikoisessa asemassa, että vanha keittiömme säilyi käyttökelpoisena koko remontin ajan, joten minulla oli ruhtinaallisesti aikaa miettiä, minkälaisen keittiön haluan. Enisn pyysin keittiöfirmoilta suunnitelmia, mutta mikään suunnitelma ei ollut minusta se täydellinen... Voitte uskoa, että useampi kuukausi siinä vierähti, kun tein kenties jopa 100 erilaista suunnitelma netissä olevalla suunnittelutyökalulla.... niinpä niin, meillä hulluilla on monenlaisila tapoja purkaa luovuuttamme...   =)  Lopulta se täydellinen keittiösuunnitelma syntyi! Ja se toteutettiin!

Nyt usemman vuoden käyttökokemuksella voin kertoa, että keittiössä on kaikki niin täydellistä kuin kyseiseen tilaan mahtuu toteuttamaan. Olen kuullut ja itsekin kokenut, kuinka rasittavaa on kaivella kotitalouskone jostain nurkkakaapista esiin kaikkine vispaimineen ja kulhoineen, ja sulloa ne sinne takaisin käytön jälkeen. Ei ihme, että koneet pölyttyvät kaapin perukoilla. Yksi keittiösuunnittelutaitoni helmistä *hymyilee itseriittoisena* on ehdottomasti kotitalouskonen sijoittaminen oven taakse niemekkeeseen työtason välittömään läheisyyteen.

Kaapit on siis yhdellä seinällä sijoitettu suoraan tasojen päälle. Kaapin vieressä on pöytätaso ja kaapin sisällä pistokepaitkat, joten kone on todella helppo vetää esiin käytön ajaksi ja kytkeä pistoke seinään. Vasemmalle aukeava ovi toimii roiskesuojana (jos pöydällä sattuu olemaan tavaroita, kuten meillä yleensä). Jos roiskesuojaa ei tarvita, voi oven avata kokonaan, koneen vetää vielä enemmän ulos ja voila! Kummasakin tapauksessa sinulla on käyttövalmis keittiöväline kahdessa sekunnissa esillä! Edes pöytää ei tarvitse raivata koneen tieltä tyhjäksi =). Vielä kun tarvittavat lisäosat on sijoitettu yläpuolella olevaan kaappiin, ei kodinkoneen käyttö enää tämän helpommaksi  voi tulla! Voin suositella, etenkin jos harrastat ruuanlaittoa, ajattelet, että haluaisit sitä oppia tai edes ajattelet että saatat joskus haluta... kiireisessä arjessa kone säästää aikaa, tilaa ja vaivaa raasteiden, keittojen ja pirtelöiden teossa. Näin sadonkorjuun ollessa ajankohtainen, kasvikset kunniaan! Maltan tuskin odottaa, että pääsen kohta syömään Gazpachoa, jonka tänään tuolla koneella tein! Sen verran maistoin, että tiedän sen vievän kielen mennessään!